Miksi opiskelen ja harjoitan perinnehoitoja? Äkkiseltään voisi kuvitella, että ne ovat jo aikansa eläneitä juttuja, nythän eletään kuitenkin vuotta 2021… Minä olen kuitenkin toista mieltä. Tässä hieman ajatuksiani aiheen tiimoilta.
Perinnehoitojen piiristä löytyy ensinnäkin paljon hoitomenetelmiä, jotka ovat edelleen käyttökelpoisia. Perinnehoitoihin lasketaan esimerkiksi monille tuttu jäsenkorjaus, jota on harjoitettu kansan keskuudessa tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien hoitamiseksi. Sillä on maassamme pitkät perinteet – jo kansanrunoudestammekin löytyy kuvaus siitä, miten jäsenkorjausta tehdään. Alalla on toiminut todellisia taitureita, jotka ovat olleet yhteisönsä luottomiehiä ja -naisia. Suomen lähihistoriasta hyvä esimerkki tällaisesta mestariparantajasta on Ojan isäntänä tunnettu Juho Yli-Oja. Jäsenkorjaus on toimiva ja tehokas kädentaito, jolla on edelleenkin arvoa ja käyttöä. Modernit manuaalisen terapian menetelmät, kuten esimerkiksi osteopatia ja kiropraktiikka, juontavat nekin juurensa jäsenkorjausperinteisiin.
Perinnehoitoihin liittyvä osaaminen on myös kulttuurihistoriallisesti arvokasta. Teknologian kehityksen myötä on syntynyt maailmanlaajuinen yhtenäiskulttuuri, joka leviää kaikkialle jättäen paikalliskulttuurit vähitellen varjoonsa. Suomalaisen kansanparannusperinteen tunteminen ja taitaminen onkin näinä aikoina käyttökelpoisten kädentaitojen vaalimisen ohella myös oman kansallisen kulttuurimme vaalimista. Aikaisempia sukupolvia palvelleiden perinteiden soisi säilyvän elävinä ja hengittävinä vielä jälkipolvienkin iloksi ja hyödyksi.
Viime vuosikymmeninä teknologian kehityksen ja elintason kasvun vauhti on ollut Suomessakin hurjaa. Jatkuuko kasvu kuitenkaan ikuisesti? Uskon, että tulemme näkemään vielä toisenlaisenkin kehityssuunnan. Perinnehoitojen ja kansanlääkinnän osaaminen onkin arvokasta myös siksi, että se lisää paikallisyhteisöjen omavaraisuutta ja kykyä sopeutua ympäröiviin olosuhteisiin. Jo tälläkin hetkellä kansanparannuksessa olisi paljon potentiaalia erilaisten terveysongelmien ennaltaehkäisemiseksi ja terveydenhuollon kustannusten säästämiseksi. Kansanparannuksen ohella muutkin perinnetaidot, kuten vaikka hirsirakentaminen ja perinteiset viljelytekniikat, voivat nostaa profiiliaan tulevaisuudessa.
Perinteet ovat aina muodostuneet sellaisista tavoista ja käytänteistä, jotka ovat palvelleet niitä ylläpitävää yhteisöä sukupolvesta toiseen. Itse katson, että kansanparannuksen perinteet tulevat säilymään niin kauan kuin on olemassa kansaa, mitä palvella. Yritänkin tehdä oman osuuteni näiden taitojen tuomisessa osaksi sekä tätä päivää että tulevaisuutta. Vanhat konstit kunniaan! 🙂